Bostonista Roihuvuoreen kiinalaisella tyylillä

Yksi suurista ruokamatkahaaveistani olisi MATKUSTAA kiinaan.

Matka odottaa vielä toteutumistaan, mutta jotenkin olen aina tiennyt, että se mitä meillä syödään ravintoloissa, ei voi olla aitoa: että kastikkeet olisivat tahmeita ja pliisuja ja että joka lihan kanssa tulee paprikaa, sipulia, valkosipulia ja vesikastanjaa? Se kiinalainen ruoka, joka esittäytyy keittokirjoissani lähentelee filosofialtaan Italialaisen keittiön perusteesejä: laadukkaat raaka-aineet, minimalismi, nopea kypsennys ja kastikkeilla ei lotrata. Kiinaa pidetään yhtenä maailman suurista kulinaarisista kehdoista, miksi sen suuruus jää suomessa hämärän peittoon?

Ei etteikö meillä olisi nykyään saatavilla kaikkia tarvittavia raaka-aineita maan ja taivaan väliltä. Mihin kaikki ne erikoiset rehut ja herkut, joita aasialaiset ostavat aasiamarketeista oikein päätyvät? En ole nähnyt talvimelonia ravintoloiden listoilla, saatika kiinalaisia makkaroita tai erilaisia vesiyrttejä, joita Aseanic Tradingin kylmäkaapit ovat pullollaan. Kuka niistä oikein valmistaa ruokaa ja missä sitä pääsee maistamaan?

Kiinalettu4-1

Olen omien kiinalaisten kokkailuitteni kanssa vähän hukassa. Lempikeittoni wonton multa sujuu, mutta muiden ruokien ja raaka-aineiden edessä olen vähän hukassa. Kun ei ole maistanut ravintolassa kiinalaista makkaraa, miten voi tietää miten se tarjotaan tai mihin kaikkeen sitä voi käyttää? On kuitenkin osatttava perusasiat, ennen kuin lähtee soveltamaan. Parhaiten alkuun pääsee syömällä. Ja on pitkä aika siitä, kun viimeeksi söin ikimuistoisen kiinalaisen illallisen.

Siitä on tasan 5 vuotta ja se tapahtui opintomatkalla, Bostonissa.

Olin nälkäinen ja aivan kujalla vuorokauden matkustamisen jälkeen. Tiesin, että tulevien neljän päivän aikana tulisin syömään todella hyvin, sillä olin tullut ottamaan osaa foodstyling- ja ruokakuvausworkshopiin ja tulisin tapaamaan kymmeniä ruokaihmisiä ympäri maailman. -Ehkä toivettani maistaa autenttista kiinalaista ei otettaisi ruokapiireissä kovin vakavasti (miten he olisivatkaan voineet ymmärtää, minkälaista ruokaa meillä suomessa myydään kiinalaisena?), joten päätin hoitaa homman heti alta pois.

Suuntasin Bostonin chinatowniin. Rafloja oli kymmeniä eikä minulla siihen aikaan ollut älypuhelinta saatika että siihen aikaan olisi voinut luottaa siihen, että majapaikoissa olisi wifiä, jolla päästä nettiin tsekkaamaan etukäteen ravintolasuosituksia. Valitsin siis sen, joka oli tupaten täynnä, kun naapureiden raflat ammottivat tyjhyyttään. Saisin odottaa ruokaani viiden minuutin sijasta tunnin, mutta kävelen nälkäisenä vaikka puoli päivää, kuin tyydyn ’mennään nyt vaan johonkin tähän lähelle, on nälkä’-raflaan (mä oon just se ärsyttävä matkakumppani, joka tekee joka ateriasta kauhean shown).

Tilasin vähän sitä sun tätä nelisivuiselta listalta, jolla oli muistini mukaan jotakuinkin 90 erilaista artikkelia – usein tällaisen listan äärellä pitäisi hälytyskellojen soida. Siihen maailman aikaan en ollut vielä koskaan päässyt maistamaan dimsumeja, joten otin potstickersejä ja höyrytettyjä dumplingseja. Sivuun jotain kasvista, en muista mitä (höyrytettyä pinaattia ehkä? talvimelonia? kurkkua?), tahmeaa possunkylkeä, sekä scallion pancakesejä, joista en ollut koskaan kuullutkaan.

Koska siihen maailman aikaan kuului myös se, ettei minulla ollut vielä kelvollista kännykkäkameraa, ruokien saavuttua pöytään tuijotin lautasia vartin verran koittaen piirtää muistiin värit, käytetyt raaka-aineet, lautasasettelun ja tuoksun. Vaikutin ilmeisesti hämmentyneeltä ja tarjoilija tuli kysymään eikö ruoka vastaa odotuksiani? Onko minulla kaikki ok?

Mutta kaikki oli loistavasti. Söin yksikseni murusen kerrallaan, koska jokainen suupala oli silkkaa herkkua. Vaikka olin tilannut ruokaa yhdelle hengelle aivan naurettavan paljon, fiilistelin jokaista haarukallista kaikessa rauhassa. Ympärillä olevat seurueet hotkivat ja hölisivät eivätkä kiinnittäneet minuun mitään huomiota, kun yritin hakea katseellani kanssaruokailijaa, joka olisi yhtä mykistynyt paikan ruoasta. Miten tylsää onkaan, kun syö yhden elämänsä parhaista aterioista, eikä ole ketään jolle hehkuttaa sitä!

Vaikka tilaamani dimsumit ja possu ja kasvisruoka ovatkin hiipuneet muistissani, kevätsipulipannukakkujen makua ja rakennetta en unohda koskaan. Rapeita ulkoa, sisältä kumimaisen höttösiä kuin croissantin sydän; dippikastikkeena riisiviinietikkasta, soijasta ja chilistä tehty yksinkertainen liemi. Aivan parasta sateisessa illassa vieraassa kaupungissa.

En ehtinyt sillä reissulla enää palaamaan kyseiseen ravintolaan ja olen sittemmin hukannut paikan nimen sekä mukaan ottamani ruokalistan, mutta siitä päivästä saakka olen aina skannannut kaikki kiinalaiset paikat, josko joku niistä valmistaisi kevätsipulipannukakkuja. Vielä ei ole tärpännyt.

Ja kas kun muistinkin yksi päivä kotimatkalla taas tämän herkun ja ikimuistoisen aterian ja tajusin että internetin ihmeellisestä maailmasta löytyy varmasti yksi jos toinenkin resepti scallion pancakeseihin, joten miksipäs en tutkisi asiaa? Kolmas sivu johon törmäsin kävi heti suoraan aiheeseen: The Food Lab : Scallion Pancakes 

Olin poikennut kotimatkalla Aseanic Tradingissä Kolmannella Linjalla ja ostanut kiinalaista ruohosipulia (suosittelen kokeilemaan, se on huikean aromaattista sellaisella fermentoitu-valkosipulityylillä, löytyy usein dimsumeista) sekä kaikkea muuta aasiatäydennystä. Serious Eatsin ansiokkaasta tutkielmasta kävi ilmi, että scallion pancakeseihin ei tule kananmunia (kuten luulin) tai muutakaan nostatusainetta ja että pääsisin ensimmäistä kertaa kokeilemaan kiehuvan veden taikinatekniikkaa, josta en ollut kuullutkaan. Ilokseni tekstissä mainittiin, että tekniikan avulla saa täydellisen taikinan myös dimsumeihin.

Resepti on niin superhyvä, että laitan sen nyt tähän omaan blogiini niin, että ainesosat on muutettu metrisiksi. Letut onnistuivat tosi hyvin ja tästä taikinasta täytyy kokeilla valmistaa niitä dimsumejakin. Lisäksi pari huomiota:

  • Kevätsipulin varsien olisi hyvä olla hienonnettuna oikein nätiksi max. 3mm paksuiseksi renkaaksi. Laitoin muaan myös kevätsipulin sipuliosan, mutta se teki pienenpieneksikin hakattuna pannukakkujen rullaamisesta hieman hankalaa, joten suosittelen jättämään ne suosiolla pois. Käytin puolet kevätsipulia ja puolet kiinalaista ruohosipulia, mutta jos et saa käsiisi jälkimmäistä, tavallinen kevätsipuli on aivan yhtä hyvää, miksei jopa tavallinen ruohosipulikin. Tässä ruoassa pääosassa on ennemminkin lettusten rakenne ja seesamiöljy, kuin se minkä lajikkeen sipulia käyttää.
  • Ohjeessa ehdotetaan kahta tekniikkaa: rullataan lettu kerran pelkällä seesamiöljyllä ja sitten toisen kerran sipulien kera TAI perinteiseen tyyliin yhden kerran. Ensimmäisellä tyylillä pannukakuista tuli mielestäni rapeampia ja mehukkaampia.
  • Ekalla puraisulla letut maistuivat vähän suolattomilta ja ehkä pieni ripaus sormisuolaa rullaamisvaiheessa voisi olla hyvä. Toisaalta dippikastike on sitten suolaista, joten jos tykkäät dippailla sooseihin (kuten minä), suolattomuus ei olekaan huono juttu. Jos tekisin näitä sormisyötäviksi isompiin juhliin, pistäisin sen pienen suolan, koska dippikastikkeet jää helposti sivustalle, jos ruoka ja sen herkuttelutyyli eivät ole tuttuja.

Kokeilepa alla olevaa reseptiä ja maista lettusia jo tänään, jos ruoka ei ole tuttu. Ja jos tiedät hyvän kiinalaisen ja mitä siellä kannattaa tilata, kuulisin siitä mieluusti. Talvimeloni kiinnostaa, samoin kuin kiinalainen makkara. Ja kaikki muukin kiinalainen, joka ei ole kolme pientä annosta pakastevihannesten kera.


Kiinalettu10-1

Kevätsipulipannukakut

5 dl vehnäjauhoja

2,5 dl kiehuvaa vettä

3 dl kevätsipulia (tai sekoitus kiinalaista ruohosipulia ja kevätsipulia), hienonnettuna

seesamiöljyä

rypsiöljyä paistamiseen

 

dippikastike:

1 rkl sokeria

3 rkl mustaa riisiviinietikkaa

3 rkl soijaa

chiliä/inkivääriä

 

Aloita valmistamalla taikina. Siivilöi jauhot ison kulhon pohjalle. Kaada kiehuvaa vettä keskelle tilkka kerrallaan ja sekoita syömäpuikoilla voimakkaasti (hommaan tulee autenttisempi fiilinki!), kunnes seos alkaa muodostumaan taikinaksi – loppuvaiheessa joudut käyttämään käsiä, koska taikina on kuumaa. Vaivaa 5-6 minuuttia tai kunnes taikina on elastista ja silkkisen pehmeää. Kelmuta ja anna levätä jääkaapissa puoli tuntia.

Rullaa taikina patukaksi ja leikkaa neljään tai kuuteen osaan (neljästä osasta pannukakuista tulee halkaisijaltaan noin 25cm). Muotoile osasta tasainen pallo ja kaulitse jauhotetulla pöydällä ohueksi (2mm.) letuksi. Sivele pinta seesamiöljyllä ja rullaa lettu tiukaksi sikarirullaksi ja kieputa itsensä ympärille (kuin etanan kotiloksi). Käännä uloin pääty rullan alle ja kaulitse takaisin letuksi. Sivele taas seesamiöljyllä ja ripottele päälle reilusti kevätsipulia. Rullaa tiukaksi sikariksi, kieputa taas itsensä ympärille ja kaulitse letuksi. Painele rikkoutuneet kohdat sormin kiinni.

Kuumenna 1 rkl öljyä pannulla kuumaksi ja aseta lettu pannulle. Paista molemmin puolin ruskeaksi ja rapeaksi.

Tarjoile dippikastikkeen kanssa, jonka olet maustanut inkiväärillä ja tai chilillä.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s