Helleviikonloppu Tallinnassa: sukellus Kalamajaan ja pyöräretki Viimsiin

Tämän kevään kohokohdaksi nousi helteinen viikonloppumme kahden Tallinnassa. Olimme yhteisen miniloman tarpeessa ja niin pakkasimme kapsäkit ja matkasimme etelään Viroon lepäämään ja viettämään aikaa toistemme seurassa. Muistin taas kuka olen ja mikä kultakimpale ukkeli mulla onkaan. 

Piti oikein laskea milloin olemme viimeeksi olleet Tallinnassa yhdessä mieheni kanssa: siitä on yli viisi vuotta! Emmekä varmaan olisi kevään kiireiden ja lapsiperhe-elämän keskellä keksineet varata matkaa, ellen olisi saanut Eckerö Line:lta lahjakorttia. Viikot rullaavat aina sellaista tahtia, että etenkin lähelle tuntuu olevan kauhean vaikeaa järjestää matkaa – pitkät parin viikon reissut on konkreettisempia järjestää, koska niihin liittyy niin paljon isompia kuvioita, kuten kahden aikuisen lomajärjestelyt ja kissojen hoidot, rokotukset ja viisumit. Ja sitten mukamas aikaa yhteisen vapaan viikonlopun järjestämiselle ei meinaa löytyä? Vastedes on kyllä paras löytyä, sillä tämä miniloma rentoutti enemmän kuin olisin arvannutkaan. 

Monesti lyhyiltä lomilta kotiinpaluu on yhtä henkistä krapulaa: aivan liikaa kokemuksia ja paikkoja ihan liian lyhyessä ajassa – tuloksena väsymys, kasa tuliaisia ja kauhea lovi lompakossa. Tällä kertaa lomamme ei olisi voinut mennä paremmin nappiin. Palasimme juuri matkaltamme levänneinä, huolettomina ja vähän ylensyöneinä. Emme juurikaan tehneet mitään ja tuliaisiksi ostimme tusinan verran käsityöläisoluita ja lapselle leijan. Kaksi ja puoli päivää reissussa tuntui viikolta, koska meillä ei ollut kiire mihinkään ja vaan olimme. Silti tuntuu että, näin enemmän Tallinnasta kuin yhdelläkään aikaisemmista reissuistani, ehkä juuri siksi että vaan kävelimme, pyöräilimme ja pällistelimme. 

Vaikka Tallinnassa on tullut käytyä viimeisen viiden vuoden aikana vain muutaman kerran, kaupunki on sen verran tuttu, että sieltä löytää helposti ne omat jutut ja osaa välttää sudenkuopat. Koska kaupungin kehitystä on tullut seurattua 90-luvulta asti, navigointi Tallinnassa on vaivatonta, sen rytmi ja ominaispiirteet ovat tuttuja, vaikka tälläkin kertaa paljon oli muuttunut. 

Viimeeksi kun kävin Telliskivessä, sinne oli juuri avautunut Pudel-baari ja F-Hoone oli löytänyt tiensä myös turistien sydämiin. Nyt Pudelin ja F-Hoonen lisäksi oli valittavana tusinan verran muita ravintoloita, baareja ja ruokarekkoja. Telliskivi on nyt myös luontevasti liitetty entiseen Balti Jaam -toriin ja koko alueen maisemointi jatkuu. Onneksi myös rosoa vielä löytyy. 

Ihan uusi tuttavuus oli Kalamajan alue, joka alkaa vain kilometrin päästä satamasta. Kalamajaan tutustuminen on ollut jo vuosia listalla, mutta aina se on jäänyt muun ohjelman jalkoihin. Tällä kertaa päätimme majoittua suoraan Kalamajaan ja otimme Air B&B:n kautta viehättävän kaksion vanhasta puutalosta. Näin pääsisimme ihan alueen sydämeen ja tutustumaan sen kahviloihin ja lepäämään sen rauhallisessa tunnelmassa. 

Kalamajassa olikin koko viikonlopun kaupunginosajuhlat. Oli markkinat, musiikkia ja ruokakojuja. Kaupunginosan sisäpihoille oli perustettu pop-up-ravintoloita ja kahviloita, lapset myivät mehua ja leivonnaisia kadulla. Ja ilman ollessa mitä mahtavin, koko Kalamajan alue oli täynnä lapsiperheitä ja tallinnalaisia viettämässä kuumaa kesäpäivää, rennosti vaellellen pitkin Kalamajan katuja ja kujia. 

Kierreltyämme aikamme Kalamajassa, vaelsimme Balti Jaam -torin kautta pyörävuokraamoon ja otimme fillarit alle vuorokaudeksi. Lähdimme pyöräilemään rannikkoa kohti Pirittaa, jossa olin myös aina halunnut vierailla. Kunhan vaan selviää keskustan ulkopuolelle, pyöräteitäkin alkaa löytyä. Fillaroimme ensin Kadriorg-puiston läpi ja siitä rantabulevardille, jota sotkimme pohjoiseen. Pyörätie vie Piritan rannalle ja siitä vielä eteenpäin kohti Viimsiä, läpi vilpoisan mäntymetsän, johon Piritan pitkä hiekkaranta rajautuu.

Viimsiin päädyimme, koska olin kuullut työkavereilta OKO-nimisestä ravintolasta merenrannalla. Kylmä juoma ja kauniit maisemat, se riittää meille syyksi pyöräillä toistakymmentä kilometriä paikkaa ihmettelemään! OKO oli maineensa veroinen, mutta yhtä tärkeää kuin määränpää oli tässä tapauksessa myös matkanteko kauniissa maisemissa ja parhaassa seurassa – siitä on vuosia, kun olemme päässeet kahden pyöräilyreisuun. 

Illallisia ehdimme reissun aikana syömään kaksi, joista ensimmäinen oli mieleenpainuva, toisesta ei sitten sen enempää. Jos haluatte yllättyä ja maistella ihmeellisiä asioita, suosittelen lämpimästi Parrot Minibar -ravintolaa. Kerta oli minulle jo toinen, mutta tämäkin yhtä herkullinen ja hämmästyksiä täynnä. En liioin välitä kikkailusta mitä tulee ruokaan, mutta Parrot Minibar osaa juuri sopivalla tavalla käyttää ravintolan keittiön erikoistekniikoita, jotta menussa on yllätyksellisyyttä. Kannattaa ehdottomasti ottaa koko 13 ruokalajin menyy, se maksaa kahdelta 120 €. Tällaista ruokaa saa harvoin, etenkään tuohon hintaan. Minulla on yksi kuva illalliselta, muutoin homma meni aivan herkutteluksi ja ravintolan hämärä valaisu pilasi mahdollisuudet ottaa järkeviä kuvia. 

Mutta enhän ollutkaan matkalla ottamassa fotoja, vaan rentoutumassa ja hengailemassa ihanan aviomieheni kanssa. Tavoite toteutui yli odotusten, akut ja rakkaus on taas ladattu. ❤

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s