Juhlan ja arjen raja

 

Tammikuuni alkoi viime vuoden tavoin vegaanisen ruokavalion parissa. Se on antanut tilaisuuden tutkia omia ruokailutottumuksia ja itseään kuluttajana. Olen sekasyöjä, enkä ole suunnitellut lopullisesti siirtyväni noudattamaan mitään tiettyä ruokavaliota, mutta haluaisin siirtää painotusta liha- ja maitovoittoisesta ruokavaliosta enemmän ovo-kala-vegetaariseen, jota sävyttää juhlan hetkinä laadukas liha ja juustot.

Kun syö joka päivä rikkaasti, hämärtyy juhlan ja arjen raja. Hyvää arkea on ruoanlaitto, joka ei vie paljoa aikaa ja josta syntyy mahdollisimman vähän tiskiä; ruoat, joista riittää seuraavaksi päiväksi töihin viemisiksi; raaka-aineet, jotka löytyvät helposti lähikaupasta. Kun oma arki pyörii työn puolesta tukun ja isompien markettien valikoimien parissa, sitä helposti tottuu siihen, että roquefort, naudanliha ja Etelä-Afrikkalaiset avocadot löytyvät myös arkena ruokalautaselta.

Viime vuoden vegaanisen tammikuun suurin oivallus oli sopivien välipalojen puute kaupoissa. Joo, aina voi ostaa hedelmän tai pähkinöitä, mutta esimerkiksi kahviloissa valikoima on suppea: melkein kaikissa leivissä on majoneesia tai juustoa. Ruokaisuuden lisääminen maitotuotteilla on tietenkin ymmärrettävää ja ymmärrän täysin että vegaanisten tuotteiden pitäminen vitriinissä harvoin kannattaa.

Vegaanista ruokavaliota noudattavan täytyy siis ensin opetella suunnittelemaan päivän syömisensä ja pitää mukana eväitä. Ruoka on myös kevyempää, joten pieniä välipaloja on syötävä ihan eri tavalla, kun sekaruokaillessa.

Tänä vuonna vaikeinta on ollut keskittyminen. Olen syönyt kananmunaa ja lihaa vahingossa, koska en ole ajatellut mitä teen. Olen ollut tällä ruokavaliolla reilun viikon ja edelleen pitää oikeasti pysähtyä miettimään mitä jääkaapilla tekee. Toivon, että tämä kuukausi tuo eläinproteiinidetoxin myötä taas mukavan kevyen olon, mutta ennen kaikkea paljon uusia hyviä ja arkisia kasvisruokia, jotta normikokkaaminen olisi ajattelemattakin kevyempää ja eettisempää.

Yhden hyvän reseptin jo kehitinkin, ja se on rakkaan nepalilaisen palak paneerin vegaaninen serkku palak tofu! Tätä ruokaa meillä syödään varmasti tammikuun jälkeenkin.

Palak Tofu

• 600 g tofua
• soijakastiketta
• 1 tl fenkolin siemeniä
• 1 tl korianterin siemeniä

kastike: 

• 2-3 shalottia
• 5 cm pätkä inkivääriä
• 6 valkosipulin kynttä
• 1 rkl curryn lehtiä
• 2 tl korianterin siemeniä
• 1 tl ruskeita sinapin siemeniä
• 1 rkl paprikajauhetta
• 300 g (2pss) pakastettua pinaattia
• ⅔ tölkki tomaattimurskaa
• 2 rkl soijakastiketta
• 2 tl ruokosokeria
• 1 dl paahdettuja cashewpähkinöitä
• sitruunan mehua
• paistamiseen rypsiöljyä

lisäksi:

• basmatiriisiä
• ripaus suolaa
• kurkumaa
• pakasteherneitä
• punasipulia
• korianteria
• mango chutneyta

Leikkaa tofu kuutioiksi. Jauha fenkolin ja kuminan siemenet huhmareessa pienemmiksi ja hiero tofuihin. Lisää pari loiskausta soijaa.

Hienonna shalottisipulit, inkivääri ja valkosipulit. Kuumenna muutama ruokalusikallinen rypsiöljyä korkeareunaisessa pannussa ja lisää kuivatut mausteet ja paahda hetken. Lisää sitten sipulit ja inkivääri ja kuullota pehmeiksi. Lisää pinaatti, tomaattimurska ja hieman vettä ja anna hautua n. 20 minuuttia miedolla lämmöllä. Lisää tarvittaessa vettä.

Kun kastike on keittynyt paksuksi muhennokseksi, mausta se soijakastikkeella ja ruokosokerilla. Lisää cashewpähkinät ja soseuta kastike tehosekoittimessa. Laita kastike soseutuksen jälkeen takaisin pannuun, tarkista maku.

Laita riisi keittymään, mittaa se pakkauksen ohjeen mukaan ja lisää keitinveteen suolan lisäksi ripaus kurkumaa. Kun riisi on kypsää, käännä siihen desin verran pakasteherneitä, ne kyllä sulavat kuumassa riisissä.

Kuumenna toisessa pannussa rypsiöljyä kuumaksi ja paista tofut kullanruskeiksi vähän kerrallaan, nosta paistetut tofut suoraan kastikkeeseen.

Tarjoa palak tofu riisin, suikaloidun punasipulin, korianterin ja mango chutneyn kanssa.